RSS

Category Archives: In Finnish

Rock ja metalli – vanhojen pierujen nostalgiamusiikkia?

Legendaarisen Carcass-yhtyeen laulajabasisti Walker miettii, että metallin taso on 2000-luvulla heikompi kuin vielä 1900-luvulla. Niin kuin Soundinkin uutisessa sanotaan, Walker on joko vanha pieru tai aivan oikeassa. Ehkä kumpaakin.

Ero 90-lukuun on suuri. Silloin Metallica kaupallisti thrashin, Seattlen bändit tekivät rokkia ihan uudella tavalla ja äärimetalli jakaantui kymmeniin eri genreihin. Entäs 2000-luku? Tuntuu, että bändit ovat keskittyneet tuotannon hiomiseen ja mahtipontisuuteen.

2000-luvulla ei myöskään ole tullut paljonkaan uusia, hyviä metalli- ja rockyhtyeitä. Ei ole uutta Metallicaa, Led Zeppeliniä, AC/DC:tä tai Nirvanaa, jotka monien muiden bändien tavoin mullistivat rockin ja veivät sen uusiin suuntiin.

Onko tuotantoon keskittyminen muusikkojen laiskuutta? Vai voiko rock enää kehittyä mihinkään suuntaan? Onko enää ihme, ettei rock tai metalli ole juuri nyt nuorison suosimaa musiikkia? Onko rockista tullut vanhojen pierujen nostalgian kohde?

Vai ovatko nämä kysymykset vain nostalgian syövyttämien aivojeni harhapolkuja?

No, joka tapauksessa uutisesta ja siitä seuranneista kysymyksistä sain taas perspektiiviä biisintekoon. Pitää yksinkertaistaa ja raa’entaa. Pitää uida valtavirtaa vastaan.

 

Advertisements
 

Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina

A book review. Matti Riekki: “Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina” i.e. “North from Here – the Story of Sentenced”

Sentenced oli oman bändini innoittajia 90-luvun alkupuolella, kun bändimme ei ollut julkaissut vielä mitään ja musiikillisesti etsi itseään. Bändi oli toki yksi monista musiikillisista innoittajista; ainakin North From Here -albumi ja The Trooper -EP vaikuttivat musiikkimme. Ne tuotokset bändi teki musiikkinsa murrosvaiheessa, jolloin vanhan liiton death metal oli vaihtumassa rokkaavampaan metalliin. Sentenced oli kuitenkin enemmänkin innoittaja bändin uran näkökulmasta, sillä he osoittivat Oulun seudulta tulevan bändin pääsevän keikalle kotiseutua pitemmälle ja tekevän levysopimuksia ulkolaisten yhtiöiden kanssa. Parisenkymmentä vuotta sitten tämä ei ollut itsestäänselvyys kuten nykyään, vaan itse asiassa harvinainen poikkeus.

Ei siis ihme, että juuri ilmestynyt Matti Riekin Sentenced-kirja kiinnosti minua. Se toimii Sentencedin entisen kitaristin, Sami Lopakan, “puolifiktionaalisen” Marras-kirja vastaparina. Siinä missä Marras oli täynnä ahdistusta ja muita tunteita, Täältä pohjoiseen liittää mukaan myös mielenkiintoisia faktoja, joista moni on tapahtunut minulle tutuissa paikoissa. Varsinkin kemiläinen Tico Tico -studio on kahden vuosikymmenen aikana tullut ehkä tutummaksi kuin jopa Sentencedille.

Kirjaa lukiessa tuli selväksi, kuinka omalaatuinen bändi Sentenced oli. Hyvässä ja pahassa… Meidän seikkailumme maailmalla tuntuvat kirjan jälkeen melkeinpä raittiuskerhon kokoontumisajoilta. Mieleen tulee kirjassakin mainittu Amok-levy, jonka jäljiltä studion keittiön nurkka oli täynnä pulloja. Me, kolme nuorta miestä kaukaa Pudasjärveltä, olimme tulleet studioon nauhoittamaan ensimmäistä studiodemoa ja heti törmäsimme “ison maailman tapoihin”. Meille parin oluenkin juominen kesken nauhoitusten oli ehdoton maksimi. Ei sinänsä, ei meillä aikaa olisi ollutkaan juoda, kun teimme töitä reilusti kellon ympäri, yli puoleen yöhön. Kiitos Ahti siitäkin!

Kirjasta jää päällimmäiseksi tunne bändistä, joka pohjoispohjalaiseen tyyliin vaikeni ja ryyppäsi puhumisen sijaan. Ikään kuin bändin menestys olisi ollut vain yhdessä ryyppäämisen, rokkaamisen ja ahdistuksen seurauksenasattumalta syntynyt sivutuote. Pohjoispohjalaisen puhumattomuuden kyllä ymmärrän, sillä se oli isossa osassa myös meidän bändimme hajoamiseen vuosituhannen alussa. Rokkauskin on toki tuttu tunne ja tietenkin ahdistus, jota emme kuitenkaan tainneet kokea Sentencedin kokemia määriä.

Sentenced onnistui kahdessa asiassa. Bändi ensinnäkin tiivisti Oulua 90-luvun vallinneen, angstisen “ranteet auki” -meiningin Lopakan ja Laihialan sanoituksissa. Se angsti oli yleismaailmallinen ilmiö – ja toki on edelleen sellainen – mutta jostain syystä nimenomaan Oulussa se sattui tiivistymään 90-luvulla. Toisaalta Tenkula, bändin pääasiallinen säveltäjä, oli nero ja verrattavissa hänen omaan esikuvaansa, Gösta Sundqvistiin. Eihän Tenkula edes kuunnellut paljon metallia, vaan otti rankasta metallista vain sovitustavat ja yhdisti ne perisuomalaiseen, melankoliseen melodiamaailmaan.

Palatakseni kirjaan… Marras oli puolifiktiivinen kertomus fiktiivisen bändin yhdestä kiertueesta kun taas Täältä pohjoiseen tiivistää bändin historian alusta loppuun. Kirja on bändin näköinen. Viina ja eritteet tulevat Marraksen tavoin “hyvin” esille. Ja kirjan “opetus” taitaa olla, seä että viina voi olla bändin hajoamisen pääsyy – tai ainakin katalysaattori, joka ironisesti saa bändin jatkamaan vuodesta toiseen ja silti lopulta väsyttää ja hajottaa sen.

Suosittelen.

 

Tico-Tico, Kemi ja me

Päivän kulttuuriuutinen on tietenkin Tico Tico -studion tuleva muutto uuteen paikkaan, Kemin keskustasta hieman syrjemmäksi. Yksi aikakausi on päättynyt.

CMX, Sonata Arctica, Sentenced, Impaled Nazarene, Jope Ruonansuu, Moonsorrow, Kalmah, Thyrane, Terveet Kädet, Rotten Sound, Wintersun, Mordicus, For My Pain…, Thy Serpent, Eternal Tears of Sorrow, Catamenia, Cryhavoc ja moni muu, siinä kieltämättä raskas mutta kunnioitusta herättävä lista studiossa käyneistä bändeistä. (Paitsi tuo yksi, mikä lie rymyjoukko onkaan… :D)

Paljon on vettä virrannut Kemijoessa. Tico siirtyi analogisista nauhoista ADAT-nauhojen kautta moderniin digitaalitallennukseen jo vuosia sitten. Mutta vanha kunnon miksauspöytä on edelleen entisensä.

TicoTico.fi

 
Leave a comment

Posted by on 19.11.2012 in In Finnish, Music

 

Tags: , , , , , , , ,

Wapun Pudasjärvi-muistelokisa

Wapun Pudasjärvi-muistelokisa.

 
Leave a comment

Posted by on 11.5.2012 in In Finnish, Music

 

Tuli vaan mieleen, kun eilen puhelin jäi kotiin…

 
 

Aina vois olla huonomminkin…

Laitetaan nyt sama vielä suomeksikin.

“Mä vihaan mun v*tun elämää. Oon niin luuseri kuin vaan voi olla.

Mä oon 22-vuotias ja töissä pikaruokapaikassa. Tää on mun eka työpaikka enkä kai koskaan saa parempaa. Mun työkaveri kiusaa mua joka päivä. Jos kantelisin mun pomolle, se leikkais mun pientä palkkaa entisestään. Pomo ei v*ttu aattele muuta kuin rahaa.

Vapaa-ajalla en tee mitään. Mun paras frendi on vähän vammanen, mutta kai sekin on parempi ku ei mitään.

Mä rakastan mun naapuria, joka muutti vähän aikaa sitten etelästä. Mutta kai sekin vihaa mua. V*ttu.

Oon jumittunu tähän kaupunkiin koska en oo saanu ajokorttia. Mä munaan mun inssiajon JOKA V*TUN KERTA. S**TANA.

Kaikista pahinta on se, että mä asun ananaksessa merenpohjassa.”

🙂

 
Leave a comment

Posted by on 28.2.2012 in Humour, In Finnish

 

Tags:

Rikastuuko rokilla?

Haluatko tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi? Haluatko elämäsi olevan täynnä glamouria, matkustamista, vastakkaisen sukupuolen edustajia, hauskanpitoa?

Älä ala rokkimuusikoksi!

Rikkaaksi pääset lottoamalla, sijoittamalla osakkeisiin, perustamalla oman firman jne. Kuuluisaksi pääset vaikkapa yrittämällä Big Brotheriin. Tai lähettämällä vihjailevia tekstiviestejä poliitikoille, tai ainakin uskottelemalla keltaiselle lehdistölle tehneesi niin. Glamouria löytyy elokuvista, matkustamiskuumeen saat pois hankkimalla Interrail-lipun. Ja vastakkaista sukupuolta sekä hauskanpitoa löytyy lähimmästä baarista.

Lievää kyynisyyttä ilmassa? No sitä sattuu aina välillä. Paremmissakin piireissä.

Kyseessä on CMX:n kahden jäsenen, Yrjänän ja Halmkronan tilitys bändin sivujen Kysy-palstalla. Mielenkiintoisinta tässä kirjoituksessa on seuraava:

Itkemättä […] voin kertoa, että näkyvätkin artistit (siis ylipäätään, ei tämä vain meitä koske) tienaavat tänä päivänä ehkä noin 20% siitä mitä tienasivat vielä kymmenen vuotta sitten, jos sitäkään.

Suostuisitteko itse tekemään töitä, jos palkkanne koko ajan laskisi – ja olisi itse asiassa laskenut viidesosaan kymmenen vuoden aikana – vaikka tekisitte ihan yhtä paljon töitä kuin ennenkin? Eikä voi tehdä yhtään sen enempää töitä musiikin parissa, kun aika loppuu kesken? Ja kaikki mahdolliset tuotteet on jo laskettu markkinoille? Sitten ei kai auta kuin alkaa tekemään niitä “oikeita töitä”.

Tämän ongelman syistä voisin kirjoittaa pitkästi. On yhä enemmän bändejä, on yhä enemmän mahdollisuuksia kuunnella musiikkia (niin laillisia kuin laittomiakin), on yhä enemmän muita tapoja viihdyttää itseään. Mutta voin kertoa mihin se johtaa: siihen, että levy-yhtiöt haluavat entistä vähemmän julkaista niiden mielenkiintoisten marginaalibändien musiikkia – ne haluavat keskittyä yhä enemmän vain niihin artisteihin ja bändeihin, joilla on potentiaalia myydä kymmeniä tuhansia levyjä Suomessa.

Se taas johtaa musiikin köyhtymiseen. Rokki ja metalli vajoavat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tulevan 10-20 vuoden aikana takaisin maan alle, undergroundiin, mikä ei 90-luvun metallimusiikin kehitystä ajatellen ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia. Rokinhan täytyy kehittyä, jottei se näivety pystyyn.

Äidit ja isät! Älkää siis ostako lapsellenne kitaraa (älkääkä suksia) vaan Galenos. Tehkää lapsestanne lääkäri.

 
Leave a comment

Posted by on 19.1.2012 in In Finnish

 

Tags: ,