RSS

Category Archives: Books

Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina

A book review. Matti Riekki: “Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina” i.e. “North from Here – the Story of Sentenced”

Sentenced oli oman bändini innoittajia 90-luvun alkupuolella, kun bändimme ei ollut julkaissut vielä mitään ja musiikillisesti etsi itseään. Bändi oli toki yksi monista musiikillisista innoittajista; ainakin North From Here -albumi ja The Trooper -EP vaikuttivat musiikkimme. Ne tuotokset bändi teki musiikkinsa murrosvaiheessa, jolloin vanhan liiton death metal oli vaihtumassa rokkaavampaan metalliin. Sentenced oli kuitenkin enemmänkin innoittaja bändin uran näkökulmasta, sillä he osoittivat Oulun seudulta tulevan bändin pääsevän keikalle kotiseutua pitemmälle ja tekevän levysopimuksia ulkolaisten yhtiöiden kanssa. Parisenkymmentä vuotta sitten tämä ei ollut itsestäänselvyys kuten nykyään, vaan itse asiassa harvinainen poikkeus.

Ei siis ihme, että juuri ilmestynyt Matti Riekin Sentenced-kirja kiinnosti minua. Se toimii Sentencedin entisen kitaristin, Sami Lopakan, “puolifiktionaalisen” Marras-kirja vastaparina. Siinä missä Marras oli täynnä ahdistusta ja muita tunteita, Täältä pohjoiseen liittää mukaan myös mielenkiintoisia faktoja, joista moni on tapahtunut minulle tutuissa paikoissa. Varsinkin kemiläinen Tico Tico -studio on kahden vuosikymmenen aikana tullut ehkä tutummaksi kuin jopa Sentencedille.

Kirjaa lukiessa tuli selväksi, kuinka omalaatuinen bändi Sentenced oli. Hyvässä ja pahassa… Meidän seikkailumme maailmalla tuntuvat kirjan jälkeen melkeinpä raittiuskerhon kokoontumisajoilta. Mieleen tulee kirjassakin mainittu Amok-levy, jonka jäljiltä studion keittiön nurkka oli täynnä pulloja. Me, kolme nuorta miestä kaukaa Pudasjärveltä, olimme tulleet studioon nauhoittamaan ensimmäistä studiodemoa ja heti törmäsimme “ison maailman tapoihin”. Meille parin oluenkin juominen kesken nauhoitusten oli ehdoton maksimi. Ei sinänsä, ei meillä aikaa olisi ollutkaan juoda, kun teimme töitä reilusti kellon ympäri, yli puoleen yöhön. Kiitos Ahti siitäkin!

Kirjasta jää päällimmäiseksi tunne bändistä, joka pohjoispohjalaiseen tyyliin vaikeni ja ryyppäsi puhumisen sijaan. Ikään kuin bändin menestys olisi ollut vain yhdessä ryyppäämisen, rokkaamisen ja ahdistuksen seurauksenasattumalta syntynyt sivutuote. Pohjoispohjalaisen puhumattomuuden kyllä ymmärrän, sillä se oli isossa osassa myös meidän bändimme hajoamiseen vuosituhannen alussa. Rokkauskin on toki tuttu tunne ja tietenkin ahdistus, jota emme kuitenkaan tainneet kokea Sentencedin kokemia määriä.

Sentenced onnistui kahdessa asiassa. Bändi ensinnäkin tiivisti Oulua 90-luvun vallinneen, angstisen “ranteet auki” -meiningin Lopakan ja Laihialan sanoituksissa. Se angsti oli yleismaailmallinen ilmiö – ja toki on edelleen sellainen – mutta jostain syystä nimenomaan Oulussa se sattui tiivistymään 90-luvulla. Toisaalta Tenkula, bändin pääasiallinen säveltäjä, oli nero ja verrattavissa hänen omaan esikuvaansa, Gösta Sundqvistiin. Eihän Tenkula edes kuunnellut paljon metallia, vaan otti rankasta metallista vain sovitustavat ja yhdisti ne perisuomalaiseen, melankoliseen melodiamaailmaan.

Palatakseni kirjaan… Marras oli puolifiktiivinen kertomus fiktiivisen bändin yhdestä kiertueesta kun taas Täältä pohjoiseen tiivistää bändin historian alusta loppuun. Kirja on bändin näköinen. Viina ja eritteet tulevat Marraksen tavoin “hyvin” esille. Ja kirjan “opetus” taitaa olla, seä että viina voi olla bändin hajoamisen pääsyy – tai ainakin katalysaattori, joka ironisesti saa bändin jatkamaan vuodesta toiseen ja silti lopulta väsyttää ja hajottaa sen.

Suosittelen.

 

Project Weeks 3 and 4: Holiday (Doubleplusgood!)

Back from my summer holiday.

I wanted to take it easy. So, basically I just watched a couple of movies such as Secret Window, Zen (a Japanese movie about Dogen, an important Zen monk), Good Bye Lenin and so on. And several episodes of the first season of Arrested Development. And some books (I’ve got several started but unfinished books): Nineteen Eighty-Four by George Orwell, as a book as well as a movie (that featured John Hurt that will also be featuring the forthcoming Doctor Who 50th anniversary special). And tried to make a lot of music (in which I partially succeeded) and write something (in which I sort of failed).

For a strange reason, I’m starting to get into the dystopia mood once again. It’s perhaps because the world is full of bad news. The economy is almost falling apart and there are more and more wars. And of course, there is PRISM, NSA and other electronic surveillance organizations and projects.

For us Finns, this week has been something we never forget. Nokia that sold its mobile phone department to Microsoft. Which, from the Finnish point of view, was a shame because for about twenty years, Nokia was (and I hope still will be) one of the cornerstones of “true Finnishness”. There’s sauna, Sibelius, sisu – and there’s Nokia. It’s funny that small and technically irrelevant things still became part of the national identity. Now what?

Video of the week: For My Demons by Shining (a cover song, originally recorded by Katatonia). Thanks Laura_Kaarina for the tip!

 

Tags: , , , , , , , , ,

Project, Week 2

English: Guitarist Roope Latvala of Children o...

English: Guitarist Roope Latvala of Children of Bodom performing at the Ilosaarirock festival in Joensuu, Finland (Photo credit: Wikipedia)

Last week was difficult, I mean doing the project was difficult. It was the last week at work before the second half of my summer holiday, so I had a lot of things to do. But I did write the review for The Inheritance by Witherscape. I didn’t finish any books, I just read some more of Quantum Thief by Hannu Rajaniemi and If on a Winter’s Night a Traveller by Italo Calvino. They aren’t easy books, so it will take some time for me to finish them.

Anyway, this summer has been quite revealing for me. Or once, I’m starting to understand what I really want in my life. I don’t know how, that’s a different story, but knowing what I want is really a good start. How zen! (Not…) All my life, I seem to have avoided clear goals, perhaps because plans usually change because life never goes 100% as planned. And I’ve always wanted things to be certain. If there’s even a possibility of uncertainty, the doesn’t sound too good to me. Until now.

But I’m on my holiday and I’ll take it easy this week, so I’ll won’t probably be reading any books (unless something comes up and I get the inspiration to grab either book, or a new book). I think I’m going to finish the first season of Arrested Development, a great American tv comedy. And a half of my family has their birthdays this week, so I need to get some birthday presents for them. That’s my project week #3. Simple.

Anyway, here’s the band of the week (or month). Latvala Bros, a band formed by Roope Latvala after Stone disbanded in the early 90s (and way before Roope joined Children of Bodom), with his brother who plays the drums. It’s instrumental thrash metal, nothing less, nothing more, but it’s still damn good.

 

Tags: , , , , , , , , ,

Project, Week 1

Books

Books (Photo credit: henry…)

It’s been so damn hard to start my “read or create” project. Until this morning, I had no idea what to do this week. Moreover, I’ve had a “no computer” weekend, so I’ve only been using my brand new tablet and my phone. So, this morning, while having my morning coffee, I decided to buy some new e-books. And I chose one of them for today. “Zen Wrapped in Karma Dipped in Chocolate: A Trip Through Death, Sex, Divorce, and Spiritual Celebrity in Search of the True Dharma” by Brad Warner.

I’ve read (and I own) BW’s first book, “Hardcore Zen: Punk Rock, Monster Movies & the Truth About Reality” that is a half biography, half introduction-to-zen kind of book. And I absolutely love it as it’s a down-to-earth book about what zen is and what it is not.

Zen Wrapped… is actually BW’s third book. I deliberately skipped the second one as after some research, I decided it’s not really for me. Zen Wrapped is more like ‘what happened after I wrote my first book’ kind of a story. In short, the “moral of the story is”: ‘Even if BW is a so-called zen master who has done zen for twenty years, he still does stupid mistakes in his every-day life, thinks life is hard sometimes and worries a bit too much’.

Also, I bumped into two things that are close to my heart (heavy metal and Doctor Who) and one movie that I intend to watch this summer (Rashomon). Well, first, Randy Blythe, the vocalist for Lamb of God is into zen, too, so it was only natural for Brad to meet him. (Besides, “Redneck” by LoG is one of the metal songs recorded in the 2000s). And no, BW didn’t compare the Tardis  to the human mind (because the Tardis is “bigger on the inside”) but just mentioned the famous theme song of Doctor Who. If I was superstitious or religious, I would call these things “divine coincidences”. But they are just fine examples of how small the world is. Well, the world of entertainment, anyway.

Still, I’m slightly disappointed at the book. After the mind-blowing Hardcore Zen, this one was just ok. Nothing new, Who really cares who he has fallen in love with or how much he has f*cked them? There’s nothing wrong with sex, but I just thought that the very short sex scenes could have been written because the masculine side of BW wanted to boast “hey, check this out, I just had a lot of sex!” :D. But well, BW is sometimes a controversial character and nothing like a traditional, stereotypical zen master. He’s just a stupid human being like all of us.

I’d say this is good for those who have already read Hardcore Zen and now think “now what?” and “what has happened to Brad Warner ever since?” So: if you haven’t read Hardcore Zen yet, read it. Or not.

Now Playing: Witherscape – The Inheritance

 

 
 

Tags: , , , , , , , , , ,