RSS

Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina

01 Jul

A book review. Matti Riekki: “Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina” i.e. “North from Here – the Story of Sentenced”

Sentenced oli oman bändini innoittajia 90-luvun alkupuolella, kun bändimme ei ollut julkaissut vielä mitään ja musiikillisesti etsi itseään. Bändi oli toki yksi monista musiikillisista innoittajista; ainakin North From Here -albumi ja The Trooper -EP vaikuttivat musiikkimme. Ne tuotokset bändi teki musiikkinsa murrosvaiheessa, jolloin vanhan liiton death metal oli vaihtumassa rokkaavampaan metalliin. Sentenced oli kuitenkin enemmänkin innoittaja bändin uran näkökulmasta, sillä he osoittivat Oulun seudulta tulevan bändin pääsevän keikalle kotiseutua pitemmälle ja tekevän levysopimuksia ulkolaisten yhtiöiden kanssa. Parisenkymmentä vuotta sitten tämä ei ollut itsestäänselvyys kuten nykyään, vaan itse asiassa harvinainen poikkeus.

Ei siis ihme, että juuri ilmestynyt Matti Riekin Sentenced-kirja kiinnosti minua. Se toimii Sentencedin entisen kitaristin, Sami Lopakan, “puolifiktionaalisen” Marras-kirja vastaparina. Siinä missä Marras oli täynnä ahdistusta ja muita tunteita, Täältä pohjoiseen liittää mukaan myös mielenkiintoisia faktoja, joista moni on tapahtunut minulle tutuissa paikoissa. Varsinkin kemiläinen Tico Tico -studio on kahden vuosikymmenen aikana tullut ehkä tutummaksi kuin jopa Sentencedille.

Kirjaa lukiessa tuli selväksi, kuinka omalaatuinen bändi Sentenced oli. Hyvässä ja pahassa… Meidän seikkailumme maailmalla tuntuvat kirjan jälkeen melkeinpä raittiuskerhon kokoontumisajoilta. Mieleen tulee kirjassakin mainittu Amok-levy, jonka jäljiltä studion keittiön nurkka oli täynnä pulloja. Me, kolme nuorta miestä kaukaa Pudasjärveltä, olimme tulleet studioon nauhoittamaan ensimmäistä studiodemoa ja heti törmäsimme “ison maailman tapoihin”. Meille parin oluenkin juominen kesken nauhoitusten oli ehdoton maksimi. Ei sinänsä, ei meillä aikaa olisi ollutkaan juoda, kun teimme töitä reilusti kellon ympäri, yli puoleen yöhön. Kiitos Ahti siitäkin!

Kirjasta jää päällimmäiseksi tunne bändistä, joka pohjoispohjalaiseen tyyliin vaikeni ja ryyppäsi puhumisen sijaan. Ikään kuin bändin menestys olisi ollut vain yhdessä ryyppäämisen, rokkaamisen ja ahdistuksen seurauksenasattumalta syntynyt sivutuote. Pohjoispohjalaisen puhumattomuuden kyllä ymmärrän, sillä se oli isossa osassa myös meidän bändimme hajoamiseen vuosituhannen alussa. Rokkauskin on toki tuttu tunne ja tietenkin ahdistus, jota emme kuitenkaan tainneet kokea Sentencedin kokemia määriä.

Sentenced onnistui kahdessa asiassa. Bändi ensinnäkin tiivisti Oulua 90-luvun vallinneen, angstisen “ranteet auki” -meiningin Lopakan ja Laihialan sanoituksissa. Se angsti oli yleismaailmallinen ilmiö – ja toki on edelleen sellainen – mutta jostain syystä nimenomaan Oulussa se sattui tiivistymään 90-luvulla. Toisaalta Tenkula, bändin pääasiallinen säveltäjä, oli nero ja verrattavissa hänen omaan esikuvaansa, Gösta Sundqvistiin. Eihän Tenkula edes kuunnellut paljon metallia, vaan otti rankasta metallista vain sovitustavat ja yhdisti ne perisuomalaiseen, melankoliseen melodiamaailmaan.

Palatakseni kirjaan… Marras oli puolifiktiivinen kertomus fiktiivisen bändin yhdestä kiertueesta kun taas Täältä pohjoiseen tiivistää bändin historian alusta loppuun. Kirja on bändin näköinen. Viina ja eritteet tulevat Marraksen tavoin “hyvin” esille. Ja kirjan “opetus” taitaa olla, seä että viina voi olla bändin hajoamisen pääsyy – tai ainakin katalysaattori, joka ironisesti saa bändin jatkamaan vuodesta toiseen ja silti lopulta väsyttää ja hajottaa sen.

Suosittelen.

Advertisements
 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

 
%d bloggers like this: